Nyt se on sitten tehty. Kokeilin vaalikonetta. Mitähän seuraavaksi? Parsakaalia? Sauvakävelyä?

Vastailin kysymyksiin rehellisesti, punnitsin pitkään eri vaihtoehtoja ja mietin tarkkaan mitä vastaan. Aikaa meni yli puoli tuntia! Tulosten mukaan minun pitäisi äänestää ehdokasta jota inhoan. Itseasiassa jo lapsuudesta asti. Koulussa söi aina lihapullat lautaseltani, veti korvistani ja haukkui siipimutteriksi. Yhden kerran näytti opettajalle paljasta takapuoltaankin. Liiankin useasti  olen joutunut seuraamaan hänen ala-arvoisia (ja -tyylisiä) mielipiteitään lehdistä, yhdestäkään asiasta en ole vielä hänen kanssaan ollut samaa mieltä. Tästä asiasta kirjoitin joskus jopa yleisönosastollekkin nimimerkillä ”yksi monien puolesta”.

Päätin vastailla kysymyksiin uudelleen. Tällä kertaa mietin vastaukset niin, että ne olisivat päinvastaiset kuin edellämainitulla lättähatulla. Tulokset: sama mies kärkipäässä, viiden parhaan joukossa, toinen inhokkini (vanha naapuri) tällä kertaa kärjessä. Ehdokas jota alunperin ajattelin äänestää oli vasta kahdeksantena.

Kertaus on opintojen äiti, kolmas kerta toden sanoo ja mitä näitä nyt on. Uudet vastaukset samoihin kysymyksiin. Nyt vastailin samalla tavoin kuin ajattelin suosikkini vastaavan. Suosikkini tuli kolmanneksi! Se riitti minulle. Valinta oli ilmiselvä.

On tämä nykyaika ihmeellistä, mistä ne tietävät ketä kukin haluaa äänestää. Ajatustenlukijat! Alan tästä lähin käyttää foliohattua ollessani tietokoneeni ääressä.

Ennakkoäänestys on haarukan jälkeen paras keksintö!
Voin aivan rauhassa äänestää minulle sopivampana päivänä, samoin saan itse päättää myös äänestyspaikkani. Ehdokkaan valintakin on jotenkin helpompaa, voin laittaa vaikka kaikkien ehdokkaiden kuvat seinälleni ja tikalla heittäen valita sopivan ääneni saajan. Näin olen usein myös tehnytkin. Useana vuonna vaalituloksia seuratessani olen epäillyt, että moni muukin on tehnyt samoin.

Mutta!
Jos en jostain syystä ehdi ennakkoäänestyksen puitteissa suorittamaan kansalaisvelvollisuuttani joudun armottomaan vaalihelvettiin. Joudun äänestämään virallisena äänestyspäivänä! Vaalipainajainen käy toteen. Yhtäkkiä onkin jo vaalisunnuntai ja minun on ehdittävä tiettynä kellonaikana (9-20) ennalta määrättyyn paikkaan jossa minua odottaa rivi neuvostoliiton aikaisen talouskaupan asiakaspalvelualttiuden omaavia sarvikuonoja.

Vaalipäivänä sunnuntai karsii myös useimmat juoma-alan amatöörit jotka ovat rymynneet paikallisessa ravitsemusliikkeessä jo kaksi päivää ja odottelevat yölliseen Jurassic Parkiinsa pääsyä. Nämä eivät uskalla edes yskäistä vessaan mennessään eivätkä taatusti mene julkiselle vaalipaikalle paikallisen ”KGB”:n syötäväksi.

Vaalipäivänä äänestäessä ehdokkaan valinta on myös vaikeampaa. Tulee aina jotenkin painostava ja virallinen olo. Ehdokkaan valinnasta tulee elämän ja kuoleman kysymys. Entä jos valitsenkin väärän ehdokkaan? Entä jos kirjoitankin äänestyslappuun väärän numeron? Tai epäselvästi? Kynästä ei tulekaan mustetta tai jos se on lyijykynä niin terä on varmasti poikki. Mitä jos saankin jonkinlaisen pyörtymiskohtauksen tai paniikkikohtauksen ennen kuin ehdin kirjoittaa numeron lappuun?

Ei ole tavallisen kansalaisen verenpaineelle sopivaa tuollainen vastuutaakka.
Laitankin heti Mobiraani muistutuksen, että muistan mennä ennakkoäänestämään heti kun se alkaa.