Pidän turkkilaisista. Erityisesti heidän kansallisruuistaan Kebabista ja Pitsasta. Tämä kirjoitus ei liity mitenkään maahanmuuttopolitiikkaan eikä rasismiin. Pahoitteluni trenditiedottomuudestani, koska nykyään on muotia olla maahanmuuttovastainen. Tuulipuvussani en ole 80-luvun puolivälin jälkeen ollut muodikas.

Asia vain pulpahti esiin käydessäni hakemassa jokapäiväisen leipäni Quattro Stagionin paikallisesta ravitsemusliikkeestä, jonka omistajuussuhteissa oli tapahtunut monikansallisia uudistuksia. Vanhan omistajapariskunnan Hiljan ja Veikon tilalle olivat tulleet veljekset Akdag.
Omistajuussuhteiden muutosten myötä myös pitsa Quattro Stagioni oli muuttanut muotoaan. Pitsan kaikki täytteet olivat ikäänkuin omissa sektoreissaan, eivätkä sekaisin niin kuin ennen. Asiasta mainitessani sain vastaukseksi nipun kysymyksiä: "Halluta valkosibal?Halluta oregano?" Keskustelun jatkuminen samojen kysymysten ja vastausten ympärillä useita kertoja päätin vihdoin luovuttaa ja niellä tappioni.
Samantapaiseen tilanteeseen jouduin vuosia takaisin ollessani lomailemassa Marmariksessa. Ravintolan edessä seisoskeleva tarjoilija huusi minulle suomeksi: "terve terve, mita kuulu? mikka hakkinen perrrkele!". Keskustelun avaus vaikutti mielenkiintoiselta (n. 2 promillen humalassa) joten päätin vaihtaa muutaman sanan tuon autourheilun ystävän kanssa. Kaksi tuntia mielipiteidenvaihtomme kiersi samaa ympyrää jo keskustelun avauksessa esiintulleiden seikkojen eri kombinaatioissa. Kahden tunnin jälkeen keskustelu noilla sanoilla tuntui jo äärimmäisen vapauttavalta. Lisäsin keskusteluun vielä uutta potkua opettamalla ravitsemustyöntekijälle sanan "kippis". Tämän jälkeen aloitimme jokaisen autourheilua sivuavan keskustelumme tällä.

Haalean ja järjestelmällisen Quattroni kanssa muistelin lämmöllä Turkin maata ja mietin veljesten Akdag motiivia kyseiseen pitsatäytteiden järjestelmällisyyteen. Kolmen eri tv-kanavan chatjuontajan ylipirteään huutamiseen kyllästyttyäni (n. 2,5 minuuttia) ymmärsin mitä veljekset Akdag yrittivät viestittää teollaan. Pitsan eri täytteethän olivat kuin puolueet ennen vanhaan: kaikki omissa sektoreissaan, omine mielipiteineen. Nykypäivänähän puolueet muistuttavat "sekoitettua” Quattro Stagionia: kaikki ovat samaa mieltä joka asiasta, eikä kukaan uskalla ilmaista omaa mielipidettään mistään (ainakaan ymmärrettävästi). Haistan tässä selvästi (katkarapujen lisäksi) hallituksen vastaisen salaliiton.
Kun vuosia sitten kaikki suuret puolueet päättivät yhdistyä yhdeksi suureksi massaksi, kutsuttiin ilmeisesti tämän maan kaikki pitserian omistajat myös saman pöydän ääreen. Ulos neuvotteluhuoneesta jätettiin ainakin Johannes Virolainen ja Veikko Vennamo sekä muutama muu ns. poliittinen vastarannan kiiski. Suljettujen ovien takana päätettiin pitsa Quattro Stagionen täytteiden sekoittamisesta. Tällä teolla viattomat, pahaa aavistamattomat kansalaiset saatiin pikkuhiljaa sulattamaan myös puolueiden yhteensulautuminen, joka on tänään yhtä erikoinen asia kuin turkkilainen pitseria tai ruuan hinnan nousu (tai nopeusrajoitusten laskeminen…). Varmastikin juuri näiden kokouksen ulkopuolelle jätettyjen vanhan liiton poliitikkojen kostotoimena oli liittoutua juuri Turkin kansalaisten kanssa ja aloittaa vastatoimet Quattron sektoritäytteiden puolesta. Turkin kansa oli suht ilmeinen liittolaisvalinta, onhan meillä samat kansallisruuat (Kebab ja pitsa) sekä yhteinen kieli ("terve terve", "mita kuulu", "mikka hakkinen", "perrrkele" jne).

Nämä asiat tajutessani hain vielä kebabin veljeksiltä. Kysyttäessä otin vielä valkosipuliakin. Oreganon jätin sitä enemmän tarvitseville.
Kiitos Turkin veljet, avasitte silmäni! Olette hyvällä asialla! Jatkakaa samaan malliin!
Mutta miksi ihmeessä pitsalistan lisätäytteisiin oli salakavalasti lisätty anjovis?

Ajoin kotoa "isolle kirkolle" ja kauhukseni huomasin, että nopeusrajoituksia oli matkani varrella laskettu!
Tarkemmin asiaa mietittyäni palaneen käry alkoi tunkeutua herkkiin hajunystyröihini. Tämähän on selvä salaliitto! Mein gott! Autoilevien kansalaisten vauhtia olennaisesti (10 km/h) vähentämällä saadaan ihmisille enemmän kiirettä. Tämä taas johtaa väistämättä tilanteeseen jossa normikansalainen stressaantuu valtavan kiiretaakan alla ja tästä johtuen hänen huomiokykynsä yleisiin valtion asioihin herpaantuu 38% (okei tuo prosenttimäärä tuli pullon kyljestä, mutta kuitenkin).
Koska kaikessa kiireessä kansalainen ei ehdi perehtyä itseään koskeviin asioihin, hänen elämästään tulee helposti "kokous, jossa vain päätökset nuijitaan pöytään ilman sen suurempaa ajattelua".
Lehdistä saimme lukea mm. tapauksesta jossa kansalainen Uusinen (nimi muutettu) kovassa kiireessä nuiji päätöksiä jotka mahdollistivat hänelle mm. tuppeen(vai silmään?)sahatun puutavaran, useiden litrojen omenamehun sekä kymmenien perunakappojen ostamisen. Kiireen vallitessa hän ei huomannut omaa jääviyttään päätöksiin. Näin tapahtui useita kertoja 2006-2009. Hyvinkin tunnollisena ja Jumalaa pelkäävänä ihmisenä myös kansalainen Uusinen (nimi muutettu toistamiseen) todennäköisesti noudatti alentuneita nopeusrajoituksia. Kaiken kukkuraksi vielä kansalainen Uusinen (nimi muutettu jo kolmannen kerran) saattaa joutua päätöksistään vastuuseen.

Itsekin tunnollisena ihmisrodun edustajana päätin rajoitin elämääni 10 km/h ja tämän johdosta olin Alkon oven kahvassa roikkumassa minuutti 14 sekuntia sen mentyä kiinni. Jäi perjantaipullo ostamatta. Kaduttaako nyt Suomen valtio? Jäi 16,99 euroa saamatta. Hah, siitäs sait.